Lähdin perjantaina iltapäivästä jälleen Pälkäneelle. Edellisestä turisteilukerrasta olikin jo huima viikko takana (tästä lisää myöhemmin).
Ihanat pojat olivat innoissaan ovella vastassa!
Pippuri, ylempänä, ja Väinö, meidän ihanaiset kiinanharjakoirat. Tavalliseen tapaan juoksimme alkuun Väinön kanssa alakertaa kymmenisen kertaa ympäri. En tiedä kummalle meistä tämä on oudompaa käytöstä.
Kerroin äitelle, että tarvitsisin uuden, mustan juhlamekon. Äiten pro-ompelutaitojen, ja mummulta saadun vetoketjun ansiosta mekko valmistui lauantaiksi. Mummulla ja papalla olikin kahvipöytä lauantaina jälleen koreana.
Minulle oli ihanasti tavalliseen tapaan omat gluteenittomat herkut varattuna!
Lauantai oli oikea sukulointipäivä. Kävimme myös moikkaamassa tätiäni ja serkkuani, jotka löytyivät juhannuksenvietosta Pälkäneeltä.
Jotenkin Helsinkiin muuton jälkeen Pälkäne visiiteistä on tullut hetken hengähdys tavalliseen arkeen. Vaikkakin lähes joka kerralla jokainen minuutti on aikataulutettu, Pälkäneellä pääsee (lähes) aina stressittömään ja rauhalliseen ympäristöön. Metsä, pellot, järvet ja joki ovat aivan vieressä, eikä liikenneruuhkasta ole tietoakaan. Ainakin tämä termi omaa ihan eri merkityksen siellä. Mummun sanoin: "Taas tuli nelijäki autoo tosta risteyksestä. Nin valtavaa liikennettä ollu tänään!" Tämä kuvaa paremmin kuin hyvin.
~Maria
Kommentit
Lähetä kommentti