Koska pelkkä musiikin opiskelu ei riitä, elämään tarvitsee kuoron. Pälkäneellä asuessa tuli laulettua seurakunnan kuoroissa monta vuotta, ja Helsinkiin muutettuani tuntui, että jokin asia vielä puuttuu.
Kuoro.
Olen vähän jäävi sanomaan, mutta laulan ehkä ihanimmassa kuorossa ikinä, Helsingin filharmonisessa kuorossa. ❤ Pääsin mukaan porukkaan lokakuussa, ja elämäni yksi tyhjiöistä täyttyi. Kuorossa oleminen on (ainakin itselleni) niin paljon muutakin, kuin pelkkää laulamista. Yksi tärkeä tekijä musisoinnin lisäksi on yhteisöllisyys ja tunne, että kuuluu johonkin.
Viime viikonloppuna esiinnyimme Ilmajoen musiikkijuhlilla.
Torstai 7.6.
Perjantai 8.6.
Pääsimme ihanalle opastetulle turistikierrokselle ympäri Ilmajokea.
Ilkan patsaan (kuvassa yllä) sisällä laulettu Suomen laulu kuulosti hienolta usean kymmenen hengen laulamana. Ajoimme kierroksella myös Koskenkorvan tehtaan ohi sekä jalkauduimme Nuijamiesten muistomerkille.
Osa meikäläisistä lähti jokiristeilylle palattuamme kierrokselta, mutta itse lähdin seikkailemaan kävellen takaisin majoituspaikkaamme. Google mapsin mukaan matkaa oli vajaat 6 kilometriä. Matka ei kuitenkaan sujunut yhteenmenoon, kun intouduin kuvailemaan ja leikkimään turistia.
Ennen Mannerheim-oopperan ensi-iltaa esiinnyimme kirjailijatapaamisessa, jossa Aarno Cronvallin haastateltavina olivat oopperan libretistit Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies.
En ollut alunperin suunnitellut meneväni katsomaan Mannerheim-oopperaa, mutta kun tuli ilmi, että lippuja onkin vielä jäljellä, kävimme parin muun kanssa vielä hankkimassa liput. Ooppera oli todella ihana!
Lauantai 9.6.
Aamupalan jälkeen starttasimme bussilla kohti Seinäjokea. Bussi jätti meidät Lakeuden ristille, jossa lauloimme porukalla Finlandian.
Olin sopinut ystäväni Eerikan kanssa, että hän näyttäisi minulle vähän paikkoja omassa kotikaupungissaan, joten hän tuli hakemaan minua kirkolta. Kiipesimme ensiksi Lakeuden ristin kellotorniin ihastelemaan Seinäjoen maisemia. "Olemme erittäin hyvin korkealla täällä."
Piipahdimme myös nopeasti Seinäjoen kaupunginkirjastolla, josta löysin heti oman lepopaikan.
Poikkesimme matkan varrella erittäin suloisessa, omasta mielestäni Disney-henkisessä Törnävän kirkossa.
Ja pitihän sitä toki urutkin käydä tsekkaamassa.
Myös Törnävän kartano löytyi tällä turistikierroksella.
Kävimme syömässä Seinäjoella tunnelmallisessa Äärellä-ravintolassa. Otimme molemmat kuhaa, jonka molemmat totesimme älyttömän hyväksi.
Kierroksen päätteeksi menimme kahvittelemaan Eerikan kotiin, ja pääsin kokeilemaan heidän ihanaa flyygeliään.
Illalla koitti reissun jännitetyin osuus, meidän oma konserttimme yhdessä Vaasan kaupunginorkesterin, Ilmajoen oopperakuoron, sekä oopperan lapsi- ja nuorisokuoron kanssa, samassa paikassa, jossa juuri edellisenä iltana olimme olleet katsomassa ja ihastelemassa Mannerheim-oopperaa.
Edit. Unohdin kokonaan mainita meidän huikeat solistit: Kaisa Ranta, Johanna Rusanen-Kartano ja Jaakko Kortekangas! Tanssijana Atte Kilpinen!
Konserttia edeltänyt kannustustava sydän.
Väliajalla moikattiin lyhyesti Eerikan ja Aliisan, joka lauloi Ilmajoen oopperan lapsi- ja nuorisokuorossa, kanssa.
Konsertin jälkeiset fiilikset kuvautuvat tässä aika hyvin. Harjoitusten vesisateesta, kylmästä, tuulesta, kuoropuvun alle mahtuneista neulepaidasta ja lämpölegginseistä huolimatta oli ihan mahtavaa päästä esiintymään tänne ja viettämään aikaa meidän huikeiden ja ihanien kuorolaisten kanssa!
Kuoroelämä best ja waffffna.
Kuoro.
Olen vähän jäävi sanomaan, mutta laulan ehkä ihanimmassa kuorossa ikinä, Helsingin filharmonisessa kuorossa. ❤ Pääsin mukaan porukkaan lokakuussa, ja elämäni yksi tyhjiöistä täyttyi. Kuorossa oleminen on (ainakin itselleni) niin paljon muutakin, kuin pelkkää laulamista. Yksi tärkeä tekijä musisoinnin lisäksi on yhteisöllisyys ja tunne, että kuuluu johonkin.
Viime viikonloppuna esiinnyimme Ilmajoen musiikkijuhlilla.
Torstai 7.6.
Aamu lähti käyntiin huimilla neljän tunnin yöunilla. Pienessä aamukoomassa selvisin kuitenkin Kiasmalle, josta meidän bussi lähti klo 8.30 kohti Ilmajokea. Bussista siirryimme suoraan treeneihin, jotka luonnollisesti olivat ulkoilmassa.
Saimme nauttia kylmästä tuulesta ja vesisateesta, mutta iltaa kohden keli onneksi parani. Menimme porukalla turisteilemaan ja kuvailemaan ihanalle puusillalle, josta näki todella kauniin esiintymispaikkamme.
Pyysin kuorokaveriani Maijaa ottamaan "semmosen artsy siltakuvan". Odotukset...
...todellisuus.
Pitkän treenipäivän jälkeen matkasimme majoituskohteeseemme Etelä-Pohjanmaan opistolle, jossa ilta jatkui makkaroita ja maisseja paistellen.
Perjantai 8.6.
Pääsimme ihanalle opastetulle turistikierrokselle ympäri Ilmajokea.
Ilkan patsaan (kuvassa yllä) sisällä laulettu Suomen laulu kuulosti hienolta usean kymmenen hengen laulamana. Ajoimme kierroksella myös Koskenkorvan tehtaan ohi sekä jalkauduimme Nuijamiesten muistomerkille.
Osa meikäläisistä lähti jokiristeilylle palattuamme kierrokselta, mutta itse lähdin seikkailemaan kävellen takaisin majoituspaikkaamme. Google mapsin mukaan matkaa oli vajaat 6 kilometriä. Matka ei kuitenkaan sujunut yhteenmenoon, kun intouduin kuvailemaan ja leikkimään turistia.
Ennen Mannerheim-oopperan ensi-iltaa esiinnyimme kirjailijatapaamisessa, jossa Aarno Cronvallin haastateltavina olivat oopperan libretistit Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies.
En ollut alunperin suunnitellut meneväni katsomaan Mannerheim-oopperaa, mutta kun tuli ilmi, että lippuja onkin vielä jäljellä, kävimme parin muun kanssa vielä hankkimassa liput. Ooppera oli todella ihana!
Lauantai 9.6.
Aamupalan jälkeen starttasimme bussilla kohti Seinäjokea. Bussi jätti meidät Lakeuden ristille, jossa lauloimme porukalla Finlandian.
Olin sopinut ystäväni Eerikan kanssa, että hän näyttäisi minulle vähän paikkoja omassa kotikaupungissaan, joten hän tuli hakemaan minua kirkolta. Kiipesimme ensiksi Lakeuden ristin kellotorniin ihastelemaan Seinäjoen maisemia. "Olemme erittäin hyvin korkealla täällä."
Piipahdimme myös nopeasti Seinäjoen kaupunginkirjastolla, josta löysin heti oman lepopaikan.
Poikkesimme matkan varrella erittäin suloisessa, omasta mielestäni Disney-henkisessä Törnävän kirkossa.
Ja pitihän sitä toki urutkin käydä tsekkaamassa.
Myös Törnävän kartano löytyi tällä turistikierroksella.
Kävimme syömässä Seinäjoella tunnelmallisessa Äärellä-ravintolassa. Otimme molemmat kuhaa, jonka molemmat totesimme älyttömän hyväksi.
Kierroksen päätteeksi menimme kahvittelemaan Eerikan kotiin, ja pääsin kokeilemaan heidän ihanaa flyygeliään.
Illalla koitti reissun jännitetyin osuus, meidän oma konserttimme yhdessä Vaasan kaupunginorkesterin, Ilmajoen oopperakuoron, sekä oopperan lapsi- ja nuorisokuoron kanssa, samassa paikassa, jossa juuri edellisenä iltana olimme olleet katsomassa ja ihastelemassa Mannerheim-oopperaa.
Edit. Unohdin kokonaan mainita meidän huikeat solistit: Kaisa Ranta, Johanna Rusanen-Kartano ja Jaakko Kortekangas! Tanssijana Atte Kilpinen!
Konserttia edeltänyt kannustustava sydän.
Väliajalla moikattiin lyhyesti Eerikan ja Aliisan, joka lauloi Ilmajoen oopperan lapsi- ja nuorisokuorossa, kanssa.
Konsertin jälkeiset fiilikset kuvautuvat tässä aika hyvin. Harjoitusten vesisateesta, kylmästä, tuulesta, kuoropuvun alle mahtuneista neulepaidasta ja lämpölegginseistä huolimatta oli ihan mahtavaa päästä esiintymään tänne ja viettämään aikaa meidän huikeiden ja ihanien kuorolaisten kanssa!
Kuoroelämä best ja waffffna.
Kommentit
Lähetä kommentti